maanantai 7. marraskuuta 2016

Moksu-viikko

Koulullamme on menossa ensimmäinen moksuviikkomme. Viime keväänä tosin tällaista työtapaa kokeiltiin jo vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta hyvin tuloksin.

Tällä kertaa teemana ovat harrastukset. Moksu-viikon perjantaina koululla on messut, jossa harrastuksia esitellään muille.

Jokainen oppilas kertoi aluksi, mitä hän harrastaa tai oman harrastuksen puuttuessa sellaisen, mikä häntä kiinnostaa kovasti.

Näistä tiedoista koottiin sitten ryhmiä, joita tuli yhteensä 17. Paljon on erilaisia liikuntalajeja ja ratsastusta tai hevosia muuten harrastaa moni. Monen eri instrumentin soittajia löytyy, samoin sirkuksen harrastajia. Metsästäjiäkin löytyi kolme! Motocrossia harrastetaan, samoin Pokemonien etsimistä.

Meitä aikuisia on ryhmiä vetämässä seitsemän. Harrastusryhmiä piti siis yhdistellä. Jääharrastajien ryhmässä on sekä lätkän että ringeten pelaajia. Kaikki soittajat ovat samassa ryhmässä, yhdistettyinä kuvataiteilijoilla. Joukkuepelaajat samoin yhdessä. Ryhmien sisällä toki jokainen voi miettiä sitä omaa harrastustaan. Yksi opettaja siis valvoo ja ohjaa erilaisten harrastusten esittelyä.

Minä päädyin valvomaan ratsastajia sekä kahta koira-agilityn harrastajaa. Yhteensä 16 tyttöä, kaikilta luokka-asteilta 1-6.

 Kokoonnuimme ensimmäisen kerran jo puolitoista viikkoa sitten perjantaina, kahden tunnin ajan. Aluksi kertasimme, kuka on miltäkin luokalta. Se palveli erityisesti kahta ekaluokkalaistamme. Sen jälkeen jaoin porukan kolmeen hevosryhmään niin, että omia kuudesluokkalaisiani oli aina kaksi kussakin ryhmässä. Alemmilta luokka-asteilta tulleet jaoin tasaisesti. Koiraharrastajat olivat kahdestaan.

Selitin tulevan moksuviikon aikatauluja ja sitä, että tavoite on siis esitellä perjantaina ratsastamista eri näkökulmista sekä agilityä.

Ryhmien ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa ajatuksenvirtamaisesti isolle paperille kaikkea, mitä hevosharrastuksesta tulee mieleen. Homma lähti heti hienosti liikkeelle. Kutoset ottivat vetovastuuta, mutta kaikki osallistuivat hienosti. Jonkin ajan kuluttua kehoitin heitä myös miettimään erilaisia keinoja esitellä ajatuksiaan messuilla.

Seuraavaksi kokosimme ryhmien ajatukset. Kirjoitin niitä tietokoneella ja heijastin tiedoston samalla valkokankaalle. Ajatukset alkoivat jäsentyä ryhmiin: hevos- ja ponirodut, erilaiset ratsastustyylit, hevosten varusteet ja ratsastaminen harrastuksena/hevosen hoitaminen.

Sitten seurasi jännittävä vaihe. Kysyin, mikä näistä kiinnostaisi ketäkin. Mahtoivatko omat kuusi kuudesluokkalaistani olla fiksuja vai menikö jako vain sattumalta niin, että he jakautuivat tasaisesti? Kaikki muutkin saivat äänensä kuuluviin ja pääsivät itseään kiinnostaviin ryhmiin. Saman tien nämä uudet ryhmät hajaantuivat pitkin rakennusta suunnittelemaan omaan aihealuettaan tarkemmin. Ensimmäinen kokoontuminen oli oikein onnistunut.

Tänään varsinainen moksuviikko alkoi. Ryhmien työskentely alkoi rivakasti. Jaoin jokaiselle oppilaalle aluksi suunnittelupohjan, jossa oli näkyvissä viikon lukujärjestys ja ne tunnit, jotka moksuun ovat käytettävissä. Niitä on maantaina 2, tiistaina 3, keskiviikkona  ja torstaina 2 ja perjantaina sitten melkein koko päivä. Silloin messut rakennetaan liikuntasaliin ja alataloon kello 8.15-9 välisenä aikana ja messut käynnistyvät heti sen jälkeen, kestäen puoleen päivään saakka.

Osa osasi suunnitella koko viikon ajankäyttöään heti, moni käyttää suunnittelupohjaa varmaankin enemmän päiväkirjana. Ykkösiä autettiin hienosti.

Kaikenlaista on tulossa. PowerPointeja pyörimään läppärillä, julisteita,  julisteita, oikeita juttuja esille, kuvia ja videoita talleilta ja ehkä jopa hevonen paikan päälle! Ja yksi Quizlet-peli hevosen varusteista on jo tehty!

Jännittävä viikko!

Tilavuusmittoja

Matematiikassa on opiskeltu tilavuusmittoja. Yhdellä tunnilla oppilaat askartelivat pienissä ryhmissä sekä kuutiodesimetrin että kuutiosenttimetrin.

Heijastin valkokankaalle perusmallin taiteltavasta kuutiosta. Muita ohjeita en antanut.


Hetken aikaa ryhmät pähkäilivät asiaa, mutta hyvin pian laatikon rakennetta alettiin piirtää viivoittimella kartongille. Kaikki aloittivat kuutiodesimetristä.




Hauskaa oli seurata, miten kussakin ryhmässä hoksattiin, kuinka pieni kuutiosenttimetri on! Sen kokoaminen uskottiin näppäräsormisimpien hommaksi!

Minäkin askartelin kullanvärisen kuution, jota on ollut kiva hypistellä sen jälkeen monta kertaa.

Kuutiometriä ei tällä kertaa askarreltu, sillä remonttievakon aikana siihen sopivat kulmapalat olivat joutuneet kadoksiin. Ihmettelyä herätti muuten se, että kuutiodesimetrin tilavuus on litra. Ruokapöydästä tuttu maitolitra oli jotenkin vaikeaa nähdä kuutionmuotoisena...

Kuvia puulle


Olin viime viikolla poissa töistä. Sijaisenani oli nuori mies, joka on innostunut erilaisista kuvataiteen projekteista. Perjantaina kuutoset aloittivat hänen kanssaan tauluja tekniikalla, jota oli jo pitkään aikonut kokeilla, mutta se oli jäänyt aikomuksen asteelle.


Jokainen oppilas valitsi kuvan. Osa toi kotoa valokuvan itsestään isänsä kanssa, osalla oli mukana muuten vain mukava kuva. Kuvista otettiin kopio, joka sitten kiinnitettiin Erikeepperillä vanerille, niin, että kuvapuoli oli "alaspäin". Liima oli kuulemma levitetty vanerille ja kuva paineltu tiiviisti siihen päälle.


Tänään maanantaina sitten oppilaat alkoivat irrottaa sitä paperia siitä. Kun paperin kostutti rätillä, se alkoi varovasti hierottaessa kuoriutua irti.






Paperin irrottaminen sujui melko nopeasti, toki työn koosta ja tekijän tyylistä riippuen. Kopiopaperissa ollut muste oli siirtynyt vanerille ja paperimassa lähti kokonaan pois. Aika hurjaa!







Lopuksi työt lakattiin vielä koululta löytyneellä lakalla. Niistä tuli hienoja! Mielikuvitus alkoi hyrrätä! Tätä tekniikkaahan voisi käyttää vaikka mihin!

Kokeilin muuten vielä iltapäivällä itsekin. Tutkin nettiä ja sain selville, että kuvien kiinnitykseen toimisi myös "Gloss Medium" akryyliväreille. Kollegalta sain selville, että veistoluokan maalikaapissa oli ihan vastaavaa tuotetta pullovärejä varten hankittuna, 5 litran astioissa. Käytin sitä pienen kuvan kiinnitykseen jätelaatikosta löytämälleni pienelle puunpalalle. Pari tuntia myöhemmin aine tuntui olevan jo kuivaa, joten kostutin paperin ja rullasin sen pois. Toimi hienosti! Kuvaa siitä en tullut vielä ottaneeksi. 


Oli taas hienoa nähdä, miten hienosti jokainen oli tarttunut toimeen ja tehnyt omanlaisensa työn!








sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Uusia Robboja!

Meillä oli torstaina luokassamme kaksi mukavaa naista, Kristina ja Amanda, esittelemässä meille uuden sukupolven  Robbo-robotteja. Minä muuten komeilen yrityksen nettisivuilla viime vuotisen luokkani kanssa. Sitä voisi tietty pitää suunsa kiinni kuvia otettaessa, mutta kuvasta välittyvä innostus on aitoa!




Mehän olimme siis mukana jo ensimmäisten Robbojen pilotoinnissa viime lukuvuonna ja nyt saimme muutamaksi kuukaudeksi luokkaan kymmenen uutta robottia. Nyt niihin tutustutaan taas ensin rauhassa. Huomasi selvästi, että osa aloitti koodaamisen roboteilla taas aika alkeista, mutta ne joita asia on kiinnostanut koko ajan, ottivat homman haltuunsa ihan saman tien.




Amanda hoiti esittelyn hienosti siihen nähden, että hän on vasta vähän aikaan sitten aloittanut asistenttina. Kristina täydensi tarvittavilta osin. Juttua helpotti toki se, että perusasiat olivat ihan samoja kuin ennenkin. Työpöytäni olisin toki voinut siivota ennen vieraiden tuloa, mutta eipä se näytä Kristinaa tässä haittaavan.


Aluksi asioita kerrattiin ja uusia juttuja esiteltiin valkokankaalla. Oppilaat keskittyivät hyvin. Osaa selvästi jännitti, muistaako sitä enää kesän jäljiltä, miten koodata robottia.


Koska nämä uudet laboratorit ja robotit otettiin nyt ensimmäistä kertaa käyttöön meidän tietokoneillamme (käytössä oli sekä pöytäkoneita että läppäreitä), piti niiden "aivot" asentaa ensin. Se vei ehkä pari minuuttia.




Sen jälkeen sovellus (joka oli asennettu tietokoneille jo etukäteen) löysikin ongelmitta usb-johdolla koneeseen liitetyn laitteen. Tämä ominaisuus toimi selvästi aiempaa paremmin. Ensimmäisen sukupolven laitteilla tämä vaihe oli joskus todella oikukas.



Sensoreihin oli tullut uutuutena led-valo. Nyt siis voisi koodata jonkinlaisen seuraamisjutun... Toisen robotin valosensori seuraisi toisen valoa. Hmm?



Koodaamisessa käytetään tuttua Scratch-ympäristöä, mutta Robbojen käyttö vaatii oman sovelluksen asennuksen. Se löytyy osoitteesta http://robbo.world/apps/.  Se on pääosin ihan samanlainen kuin perus-Scratchkin, mutta Robboja varten on omia juttuja.




Aluksi ei vielä pistetty robotteja liikkeelle, vaan kerrattiin asioita liikuttamalla tietokoneen ruudulla hahmoa. Olin minäkin aika ruosteessa, huomasin... Onneksi oppilaat olivat innolla mukana, vaikka opettaja ähkikin oman pöytänsä ääressä. Meillä oli mukana myös viidennen luokan opettaja, jotta hänenkin luokkansa pääsee kokeilemaan näitä jossain vaiheessa. Luokallani on vain kolme poikaa, joten kaikki neljä miespuolista osallistujaa hakeutuivat pian toistensa seuraan...



Kaikilla on nenän alla Robbon pedagogisesta oppaasta tulostettu tehtävänanto. 


Yksi oppilaistani on ihan tolkuttoman hyvä näissä koodausasioissa. Hänelle voi hyvällä omalla tunnolla ennustaa uraa ohjelmoinnissa. Joidenkin aivot vaan taipuvat näihin asioihin kivuttomammin kuin toisten.



Tämä sama poika muten koodasi iltapäivällä sellaisen jutun, jolla saa arvottua luokkamme oppilaista valinnan mukaan 2-6 hengen ryhmät. Minä katselin vieressä kirjaimellisesti suu auki...

Robbojen laatikotkin ovat paremmat kuin ennen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ne ovat kohta ympäri luokkaa, kun jollakulla on aina jokin koodausprojekti kesken. Mutta toistaiseksi ne ovat napakasti hyllyssä. Pienissä laatikoissa on ns. laboratorio, suurissa laatikoissa itse Robbo.




On mahtavaa, että olemme päässeet tällaisiin pilotteihin mukaan. Eipä sitä taitaisi olla varaa hankkia näitä muuten käyttöön ainakaan tällaisia määriä. Mutta olen kyllä ollut tyytyväinen, joten toivottavasti pystyn jatkossakin käyttämään näitä jollain tavalla opetuksessa!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kuka olen? ja muuta mukavaa

Syyskuu jo puolessa välissä! Nopeasti tuntuu kuluvan tämäkin kouluvuosi.

Ensinnäkin, nyt näytän, mitä niistä liima/suola-kuvistöistä tuli! Ihania, impressionismimaisia lehtitauluja!


Olen todella tyytyväinen tulokseen. Työt näkyvät pöytäni äärestä, kun katson oppilaisiin päin. Ilahduttavaa! Maalaukset näyttävät luokassa vielä paremmilta kuin kuvassa. 

Liima"nauhat" pitivät värit erillään, suola imi kuitenkin väriä juuri sopivasti ja luovuus kukki! Ja kaikki työt ovat keskenään eri näköisiä! Jokainen sai tehdä juuri itsensä näköisen työn!

Toinen mukava juttu viime päiviltä on "Kuka olen?" -kisa. Sain idean Facebookista ja toteutin saman tien luokassa. 

Aluksi jokainen sai taulukon, jossa kysyttiin erilaisia numerolla vastattavia asioita. Ikä, sisarusten lukumäärä, talon numero, kengän numero, lemmikkien määrä, syntymäkuukausi.

Seuraavaksi piti keksiä jokin matemaattinen yhtälö, jonka vastaus on aina kunkin rivin vastausnumero. Esimerkiksi jos syntymäkuukausi on marraskuu eli 11, voisi lasku olla vaikka 2x5+1. Laput palautettiin minulle.

Minä piirsin sitten Facebookista löytyneen mallin mukaan tuon pohjan ja kopioin värillisille papereille. Jäljensin oppilaiden papereista yhtälöt oikeisiin ruutuhin ja piirsin vielä "päähän" numeron tietääkseni kuka on kyseessä. Minä tein kirjoitustyön sen vuoksi, ettei käsiala paljastaisi ketään...


Oppilaat saivat sitten paperit, joissa oli numeroituja rivejä luokan oppilasmäärän mukaan. He viettivät sitten hyvän tovin selvitellesssään, kuka on kukin. Moni sen sai selville jo siinä saman tunnin lopussa. 



Kirjoitin muuten aiemmin tänään "emoblogiin" jutun mainiosta Saarella-pelistä. Sen voi lukea täältä

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Uskonto

Kuten olen todennut, koulusyksy käynnistyi kunnolla vasta kolmannella kouluviikolla. Ensimmäisellä olimme evakossa ilman kirjoja ja toisen vietimme leirikoulussa. Olimme siis jo kolmannen kouluviikon perjantaissa, kun meillä oli ensimmäinen uskonnon tunti. Tunti on paikallaan lukujärjestyksessä, sillä yksi oppilaani ei osallistu uskonnonopetukseen ja hänen pitää tietää, milloin saa jäädä kotiin! Uskonto on siis ainoa ns. reaaliaine, mitä opetan koko lukuvuoden joka viikko. Historia, yhteiskuntaoppi, biologia-maantiede ja fysiikka-kemia ovat jaksotettuja, vain yhtä niistä kerrallaan.

Selailin silloin kolmannella viikolla käytössämme olevaa uskonnon kirjaa ja huokailin. Opetin juuri edellisenä kouluvuonna sen kirjan avulla edellisenkin kuutosen uskonnon. Minulla oli silloin suuri yhdysluokka ja olin kroonisen väsynyt. Sen vuoksi uskonnon tunneilla tuntui usein, että sekä minä että oppilaat turhauduimme. Kirja ei tarjonnut tarpeeksi sisältöjä, enkä minä jaksanut miettiä asiaa tarpeeksi.

Nyt päädyin siihen, että otin sisällöt suoraan opetussuunnitelmasta. Tein eri tavoitteista kustakin oppitunnin Edisoniin ja jaoin ne oppilailleni siellä.



Omakin luovuus lähti kukkimaan kirjoittaessani otsikoita. Aion kuitenkin haastaa oppilaani miettimään itse, miten saavutamme tavoitteet. Ensimmäisen tavan kuitenkin päätin minä. Aiheena oli "Kristinuskon keskeiset käsitteet, symbolit ja oppi". Jaoin oppilaat mielekkäisiin kahden-kolmen hengen ryhmiin, annoin aiheen ja lähetin etsimään tietoa. Kaikki päätyivät tekemään PowerPointia OneDrivessa ja yksi porukka ennätti jo palauttaa tuotoksena Edisonin kurssille. Tämä olikin hyvä keino kerrata sitäkin toimenpidettä.

Ajatus on, että kukin ryhmä pitää muille esitelmän saamastaan aiheesta. He myös tekevät siitä jonkinlaisen testin muille.

Katsotaan nyt sitten, miten tämä onnistuu. Luulisin, että teemme aika paljon erilaisia elokuvia, animaatioita, GreenScreenillä jotain, MorfoBoothilla myös. Jännittävää!

Lukujärjestyspohdintaa ja kuvataidetta

Tajusin juuri, etten ole kirjoittanyt pitkään aikaan tänne mitään! Niin se arki imaisee mukaansa! Luokan kanssa on kouluvuosi alkanut hyvin, mutta koulurakennuksen remontin vuoksi aikaa on mennyt vielä kaikenlaiseen järjestelemiseen. Onneksi oppilaat ovat tuttuja ja luokkakoko tänä vuonna pieni!

Pohdiskelin kovasti lukuvuoden alkaessa lukujärjestystä. Nyt vaikuttaa siltä, että suunnitelmani ovat ihan onnistuneet. Ainoastaan matikka mietityttää. Siinä on toki kolme neljästä viikkotunnista merkitty lukujärjestykseen ja useimmat ennättävät tehdä niiden aikana viikkotavoitteet hyvin. Ne ovat siis sellaisia suht' perinteisiä, opettajajohtoisia tunteja, joiden aikana heijastan valkokankaalle samat tehtävät, mitä valtaosa oppilaista tekee (etenemme siis niillä tunneilla hitaimpien tahtiin) ja käymme tehtäviä aktiivisesti keskutellen läpi. Nopeat ja osaavammat etenevät niillä tunneilla matikassa omaan tahtiinsa ja tarkistavat tehtävät itse. Nyt olen kyllä sitten huomannut, että keskiviikkona, kun on se kolmas "korvamerkitty" matikka, osalla jää vielä viikkotavoite vajaaksi. Torstaina pitäisi sitten X-tunnilla tehdä loppuja juttuja, mutta ainakin nyt vielä matikassa jo tavoitteessaan olevien kavereiden muut touhut olleet turhan kiinnostavia. Vähän tuntuu käyvän niin, ettei minulta pyydetäkään sitten apua, vaan luvataan tehdä loput jutut kotona. Ja ne ovat sitten olleet vähän niin ja näin tehtynä seuraavalla viikolla.

Olen vähän hämmentynyt sen kanssa, että jos en vaadi kaikkia tekemään kaikkia matikantehtäviä, riittääkö esimerkiksi seiskan tasoon se, että tekee niitä aukeaman ensimmäisen sivun mekaanisia tehtäviä ja jättää toisen sivun soveltavat kokonaan pois? Eli tällä tavalla ei voisi saadakaan kuin "tyydyttävän" tason, mutta ehkä sitten ymmärtäisi ne tehtävät syvemmin. Kun osalla on kuitenkin haasteita ihan perusjutuissakin. Jaa-a. Yli kaksikymmentä vuotta opettajana ja näin sitä vain pohtii tällaisia...

Kielet, englanti ja ruotsi, ovat myös omilla paikoillaan. Niistä tulee kuitenkin paljon läksyä ja oppilaita pitää ryhdissä se, että tietää, milloin seuraava tunti on. Ja kielten tunneilla ollaan kuitenkin paljon äänessä interaktiivisesti. Se olisi haastavaa, jos jokainen tekisi juttuja milloin haluaa. Sinänsä näistäkin tulleita läksyjä saa tehdä X-tunneilla. Olen myös huomannut oppilaiden kuulustelevan toisiltaan sanoja ja fraaseja.

Vain yksi reaaliaine kerrallaan toimii mainiosti. Meillä on nyt monta tuntia viikossa yhteiskuntaoppia ja aikaa myös keskutelulle. Luokalla on syyskuun lopussa myös Yrityskylävierailu. Siihen liittyvien aineistojen läpikäyminen istuu  suoraan yhteiskuntaoppiin.

Oppilailla on täysi työ matikan ja kahden kielen kanssa, joten tämä on toimiva ratkaisu. Toki en voi olla miettimättä sitä, teenkö heille karhunpalveluksen yläkoulua ajatellen.

Kuvataide on aina ollut lähellä sydäntäni, niin tänäkin vuonna. Hassua on se, että opetan viitosille kuvaamataitoa jo toista vuotta. Annoin heille siis jo numeroarvioinnin tästä aineesta viime lukuvuonna, Nyt sitten en. Kuutoset taas saavat sitten keväällä sen numeronsa. Olen perustanut muuten oppilaille Edison-oppimisympäristöön omat kansiot, johon kokoamme heidän tekemistään töistä otettuja kuvia. Jokainen pääsee katsomaan vain omat kuvansa. Kutsuin tosin oppilaiden kansioihin myös heidän huoltajansa ja olen saanut heiltä siitä hyvää palautetta. Toivottavasti monessa kodissa jutellaan teoksista ja oppilaat oppivat sitäkin kautta ilmaisemaan itseään.

Aloitimme muuten kuutosten kanssa aika jännän kuvistyön perjantaina.

Ensin haimme pihalta maahan pudonneita lehtiä. Sitten piti piirtää lehden ääriviivojen mukaan kuvio paperille liimalla. Liimapulloja oli vain kaksi, joten suurin osa oli tietokoneilla ja läppäreillä tekemässä paritöitään (näistä lisää myöhemmin).


 Lehtiä piti piirtää muutama, vähän sikin sokin. Lopussa mallilehteä piti pitää toisella kädellä "ilmassa", paperi kun alkoi olla jo aika liimainen. Mutta ei sillä niin ollut väliä...


Liiman päälle ripoltiin suolaa. Sitten paperit laitettiin kuivumaan telineeseen.


En muistanut ottaa kuvia seuraavista vaiheista, joten joudutte odottamaan seuraavaa bloggausta! Mitä kuvistöille tehdäänkään seuraavaksi?