Kuluva lukuvuosi on päättämässä. Olen ollut kaksi lukuvuotta isohkon yhdysluokan opettajana ja nyt porukan vanhempi ikäluokka on valmis siirtymään yläkouluun. Olemme olleet opettaja-oppilaat -ryhmänä viisi vuotta. Nuoremmat tulivat mukaan siis pari vuotta sitten.
Ensi syksynä nämä nykyiset viitoset ovat omana porukkanaan luokkani. Vain 14 oppilasta. Mahtavaa näiden kahden työlään, mutta toki myös palkitsevan lukuvuoden jälkeen.
Uusi ops otetaan käyttöön. Samalla määrärahojen vähettyä emme saa enää käyttöömme reaaliaineiden työkirjoja. Ne on tähän saakka onnistuttu hankkimaan. Englannissa ja ruotsissa työkirjat tosin tulevat olemaan, kaikissa muissa oppiaineissa työskennellään ilman niitä.
Tällä hetkellä olo on väsynyt ja loma tulee tarpeeseen. Samalla päässä alkaa pyöriä enemmän ja enemmän tulevan lukuvuoden suunnitelmia. Halu on kova osata luoda yhdessä oppilaiden kanssa jotain ihan uudenlaista. Kuitenkin alakoulun oppiaineiden suuri määrä ja kaiken mahdollisen huomioon ottaminen tuntuu miltei ylitsepääsemättömältä. Huh.
Mietin sitä, miten matematiikka opiskellaan. Meillä on monivuotinen kirja, vihkoon siis tehdään tehtäviä. Mutta matikkaan, jos johonkin, pitäisi löytää hauska, motivoiva ja hoksaamiseen kannustava tapa oppia. Olen tutustunut tässä viime päivinä Markus Humalojan mahtaviin matematiikkamateriaaleihin. Matikkaguru voisi sopia meillekin. Sama kirjasarjakin sopivasti käytössä! Täytyisi tosin saada käyttöön Lasku-Lassin tehtävät. Täytyy puhua rehtorille...
Äidinkieli sitten. Tekstikirja toki on, mutta äidinkieli on niin tolkuttoman laaja kokonaisuus, että siinä olisi oppilailla todella mahdollisuus levittää siipensä ja luoda vaikka mitä. Kielioppiasiat tosin täytyisi opetella jotenkin kootusti. Vai? Hämmentynyt olo.
Ympäristöoppi on mahtava paketti. Tai vielä se luetaan kuutosten kanssa biologia-maantieteenä sekä fysiikka-kemiana. Netti on pullollaan hyviä opetusvideoita. Oppilaat voivat tehdä vaikka minkälaisia tuotoksia itse. Miten arviointi? Vieläkö pidän kokeita?
Laakson Matleena on blogannut ansiokkaasti sähköisistä kokeista. Niitä varmasti käytän entistä enemmän. Toki ne on ensin luotava.Yhteistyö olisi poikaa!
Tämän tekstin sekavuus kuvaa hyvin pääni tilaa tässä vaiheessa. Olisin todella iloinen, jos löytäisin muita kuutosten opettajia luomaan tai etsimään kanssani ideoita ja materaaleja tukemaan yksilöllistä oppimista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti